Kampaja on nyt aloitettu myös täällä Päijät-Hämeessä. Kampaja kestää 31.5.2010 saakka ja myssyjä kerätään Päijät-Hämeen keskussairaalaan. Kampajan on laittanut alulle Hintriika, jolla ei ole omaa blogia, mutta hän on kertonut asiasta ravelryssä. Kampanjasta kertoo myös Punanen blogissaan.

Alkuperäiset ideanikkarit ovat Seijasisko ja Matleena Oulusta ja ympäristöstä. Kampanjan aikana haastetaan ihmiset virkkaamaan ja neulomaan myssyjä sytostaattihoidoissa oleville ja hiuksensa menettäneille pään lämmikkeeksi. Ammattilaiset ovat todenneet, että varsinkin naisille hiusten menettäminen rajujen hoitojen jälkeen on kova paikka. Peruukit hiostavat ja huivit eivät pysy päässä, mutta kalju pää saattaa palella.

Myssyistä toivotaan kutittamattomia ja hiostamattomia pään peittäviä myssyjä. Kokokirjo on laaja, mutta helpointa on varmasti tehdä itselle sopiva. Myssymalleja on tarjolla esim. Seijasiskon ja Matleenan blogeissa, mutta netti suorastaan pullistelee ohjeita. Yhtä ainoaa oikeata ohjetta ei ole. Ihmiset ovat erilaisia, niinpä myös myssymaku vaihtelee.

Materiaaleina käyvät esim. puuvilla, bambu , soija ja merinovilla. Tärkeintä on, ettei materiaali kutita eikä hiosta.  

Valmiit myssyt voi toimittaa Lankakauppa Heiniin (Vesijärvenkatu 17, Lahti) toimitettavaksi kerralla eteenpäin. Myssyihin on toivottavaa kiinnittää lappu, jossa on koko (S,M,L) tai päänympärys. Halutessaan voi lisäksi laittaa materiaalitiedot ja pesuohjeen. Heinolassa myssyjä ottaa vastaan Kätsylä.

Kohta olemme menossa kihlajaiskahville. En olekaan koskaan tainnut käydä kihlajaisissa. Mutta kerta se on ensimmäinenkin. Tilasin juhlaa varten kortin Ritvalta. Sain jopa valita useammasta vaihtoehdosta. Paremmat kuvat löytyvät tekijän blogista. Tämä on kiireessä otettu, kun vielä pitää ehtiä syödä ennen lähtöä.

Eilen oltiin miehen kanssa katsomassa Patea. Konsertti oli ihan hyvä, mutta taidetaan miehen kanssa tykätä kuitenkin enemmän Popedasta. Ehdottomia helmiä eilisessä olivat 'Mä elän vieläkin', 'Synnyimme lähtemään' ja tietysti Juicen kappaleet. Mutta 70-luvun progressiiviseen rokkiin viittaavat kappaleet eivät sykähdyttäneet sitten yhtään. En kyllä pitänyt ko. musiikkilajista silloin 70-luvullakaan. 

Tavattiin Sibeliustalolla ennen konsertin alkua yhdet kaveritkin. Olimme ostaneet liput toisistamme tietämättä. Väliaikakin meni sujuvasti heidän seurassaan. Sovittiin sitten heti ensi viikonlopuksi kyläilyreissu; heidän tyttärellään on 1-vuotissynttärit:)

Kyllä minulla on ihana mies <3

Viime viikonlopun hän oli J:n luona Pietarissa. Koska hän ei ollut syntymäpäivänäni paikalla, hän toi reissultaan minulle nämä.

ja kakkukahveja (tai minun kanssani kyllä teetä) varten kakun. Kakun päällä oleva 8 tarkoittaa naistenpäivää, joka on naapurissa suurehko juhla.

Oli tosi hyvää.

J:n opastamana mies oli käynyt myös paikallisessa lankakaupassa. Ja sieltä oli lähtenyt mukaan.

Kaunis väri lankapalleroissa:)

Sitten ihan toiseen asiaan. Tässä kaupungissa pidetään aina viikolla 9 valtakunnallisesti ja osittain kansainvälisestikin tunnetut talviurheilukisat. Paikallinen sanomalehti laittoi nettisivuilleen arvonnan perjantain 5.3. iltajuhlan lipuista. Osallistuin, kun ajattelin M:n varmaan käyttävän liput jonkun kaverinsa kanssa. Ja kuinka ollakaan minä voitin! Mutta voiton sain selville vasta, kun liput tupsahtivat postista - maanantaina 8.3. Pikkuisen harmitti. Soitin sitten tiistaina lehteen enkä ollut ainut jolle oli käynyt samalla tavoin. Joko syy oli liian myöhäisessä postituksessa tai sitten Itellassa. Postihan täällä kiertää nykyään Helsingin kautta, koska paikallinen lajittelukeskus lopetettiin. Sain sitten korvaukseksi elokuvaliput ja pikkuisen mainoshuivin. Parempi sekin kuin ei mitään. 

Meillä perhe suhtautuu tosi vakavasti harrastukseeni. M kävi Tukholmassa ja toi sieltä asti minulle synttärilahjan.

Kirjassa esitellään, mitä kaikkea tarpeellista voi neuloen tehdä, esim. kannen voileipiä tai suklaakakun:D

Sytomyssyjä on myös neulottu muutama. Nämä ovat Samosta ja mallina on Persikkavaahto. Isommat ovat varmasti L-kokoa ja pienempi S.

Samoksen jämistä syntyi vielä yksi vaahtopipo, joka taitaa olla liian pieni sytomyssyilyyn. Samoin tein Matleenan ohjeella pipon. Mutta koska käytin ohuempaa lankaa ja puikkoja enkä tietenkään lisännyt tarpeeksi silmukoita, siitä tuli myös mallia mini.

Mitä olette mieltä, tarvitaanko näin pieniä myssyjä? Vaahtomyssy on aikalailla edellisen kuvan S-myssyn kokoinen muuten, mutta lyhyempi. Lanett-pipon koko on varmasti XS, koska se ei edes veny kovin paljoa. Kuvakin taitaa olla jo valmiiksi tärähtänyt..(Edit 11.3 vaihdettu tärähtämätön kuva)

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

Ajattelin olla fiksu ja tehdä kummitytölle villahousut, ettei reppana palele näillä pakkasilla. Kun vihdoin sain ne valmiiksi, loppuivat myös pakkaset. Vaikka aloitin nämä jo tammikuun puolella; valmistuminen kesti ja kesti. Ilmeisesti on syytä antaa ne seuraavana jouluna.

Nämä ovat Vilsongit Ullasta. Jotenkin 2o 2n alkoi puuduttaa jossain vaiheessa ja valmistuminen hidastui entisestään. Lankana on luonnonvalkoinen Wool ja puikot kolmoset.

Täällä jo melkein tippuivat räystäät ja jalkarättejä satoi, kun tulimme äitiä katsomasta.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Viime kirjoituksessa kerroin saaneeni ystävänpäivälahjan ja julkaisevani sen, jos saan luvan. No, lupa heltisi.  Ystäväni harrastaa puutöitä ja sain häneltä aivan itse tehnyt monikäyttöalustat. Tällä hetkellä nämä ovat tuikkukuppien alustana olohuoneessa.

Huomasin myös, että toisen ystäväni synttärit lähestyvät uhkaavasti ja perinteiset sukta ovat vielä kutomatta. Siihen ei auttanut muu kuin paksuhko lanka (7 veljestä ja marttaväri) ja paksut puikot (4,0 mm). Mieleni sopukoista pyrki pinnalle Marin käyttämä sukkamalli, joka olikin tosi mukava neuloa.

Sukat valmistuivatkin nopeasti ja luultavasti ehtivät saajalleen ajoissa:)

Kiitos kaikille ystävänpäivätoivotuksista! Erityisen iloinen olen siitä ainoasta kortista, jonka sain. Kiitos! Ystäväpiirini ei ole kovin aktiivinen ystävänpäivän muistaja. Mutta kuten eräs tänään minulle soittanut ystäväni sanoi: Meillähän joka päivä on ystävänpäivä. 

Kuopion ystävältäni sain ystävänpäivälahjan, mutta esittelen sen täällä vain, jos saan luvan siihen. Miten on?

Kuopion matka sujui hyvin. Siellä tosin oli yli 20 astetta pakkasta, kun astuin junasta, mutta onneksi ystäväni oli autolla vastassa. Ilmeisesti myös pöllölapasista pidettiin, koska ne koekäytettiin jo viikonlopun aikana.

Kuopio on myös hyvin kansainvälinen kaupunki. Turistivirtaan on varauduttu jo katukylttejä myöten. Ja Kuopiossahan ovat ensi kesän asuntomessut.

Turisteja tuntui jo olevan paikalla. Ja kulkuneuvot sen mukaiset.

Lauantaina kävimme kaupungilla ja ensin koluttiin design-kirpputori. Sieltä bongasin tämän Riihipeikon kassin. Siitä tulee minulle ensi kesän kesäkassi. Jopa M hyväksyi hankinnan:)

Seuraava kohde oli tietysti - lankakauppa. Tai oli siellä muutakin. Se oli nimeltään Nappi ja Nauha ja siellä todellakin oli nappeja ja nauhoja ja paaaljon muuta. Naganot ovat siellä muuten 1,50 kappale.

Regian ostin yhden jo omistamani orvon seuraksi. Niistä tulee M:lle polvisukat. Naganoista saattaa tulla joskus lapasia.

Sitten käytiin vielä kenkäkaupassa, josta minulle tarttuivat mukaan yhdet talvi- ja yhdet kesäkengät. Kotiväki olikin hiukan ihmeissään, koska yleensä minun ostokseni rajoittuvat vain ja ainoastaan lankoihin.

Paluumatkan matkustin oikein Pendolinolla ja alkumatka sujuikin mukavasti. Mutta joskus Mikkelin jälkeen piti käydä vessassa ja samalla päätin hakea ravintolavaunusta teetä. Kuin ihmeen kaupalla sain teemukin tuotua paikalleni ilman, että olisin kipannut sitä kenenkään päälle. Laskin sitten tarjoilupöydän alas mukia varten. Ja sepä tulikin alas niin vauhdikkaasti, että löi teemukin kädestäni. Joten loppumatkan sitten istuinkin housut märkinä. Onneksi minulla ei ollut  vieruskaveria . Osansa olisi hänkin saanut.

Samalla reissulla aloin tuntea lieviä pahoinvoinnin oireita. Tulen helposti merisairaaksi ja kovaa kulkevan Pendolinon rynkytys on hiukan samanlaista. Joten ensimmäistä kertaa elämässäni sairastuin matkapahoinvointiin junassa!

Kun tämä kirjoitus näkyy teille muille, olen toivottavasti junassa matkalla Kuopioon hyvän ystäväni luo. Hän on onneksi päässyt käymään meillä, koska itse en edes muista, milloin olen viimeksi käynyt hänen luonaan. Kirjoitus on ajastettu siksi, että tuliaisiksi vien nämä:

Valitettavasti sähkövalossa ei saanut parempaa kuvaa. Nämä ovat tietysti pöllölapaset, joiden ohje on täältä. Lankana näissä on nykyinen suosikkilankani Sävy Wool kaksinkertaisena. Puikot olivat varressa 4,0 mm ja muuten 5,0 mm. 

Tällä hetekllä töissä on aivan hirvittävä kiire, joka jatkuu ainakin maaliskuun loppuun alkaakseen uudelleen syksyllä. Ilmeisesti en saa pitää talvilomaanikaan, joka piti olla viikolla 12. Mies joutuu lomailemaan yksikseen. Luultavasti blogiaktiivisuuteni vähenee merkittävästi. Kun töissä tekee koneen ääressä pitkää päivää, ei kotona kone enää paljon kiinnosta. Mutta katsotaan nyt, miten hommat etenee.

Hyvää viiikonloppua kaikille!

Palaan vielä selvyyden vuoksi edelliseen kirjoitukseen. Olimme blogikoiran kanssa hänen talonsa kohdalla, mutta toisella puolella katua paikassa, joka ei ollut kenenkään tonttia.  Ja kun uroskoira nostaa koipea, se tarkoittaa pissaamista. Ns. kakkoselle sekä uros- että narttukoirat kyykistyvät. Joten blogikoiran nestemäistä jätöstä minun olisi ollut  tosi vaikea saada pussiin. Siksi ajattelinkin potkaista päälle lunta, kunnes huuto sai minut toisiin ajatuksiin. 

Ennen kuin meillä oli koiraa, inhosin myös keltaisia lumivalleja. Mutta mieleenikään ei olisi tullut räyhätä koiranulkoilluttajalle, jos koira pissaa tien toisella puolella. Nykyään koirien ja koiranomistajien vihaajia löytyy yllättävän paljon. Blogikoira onneksi tekee kakkoset yleensä 90%:sti metsään, mutta sinne päästäksemme meidän on kuljettava asustusalueen läpi eikä koiraparka pysty pidättämään pissaansa koko matkaa. Ja koirat tunnetusti pissaavat sinne, minne muutkin ovat ennen heitä ehtineet. 

Mutta olenpa saanut valmiiksi käsityön! Ja tämän vieläpä tilasi mieheni. Nimittäin joskus 90-luvun alussa hänelle neulomani polvenlämmittäjät olivat vihdoin viimein tulleet tiensä päähän. Hän käyttää niitä hiihtäessä, jolloin viima saattaa käydä kylmästi polviin.

Mies valitsi ihan itse langaksi joskus Ketunpään sukkapaketissa olleen Inka Dreams sukkalangan. Neuloin lämmittimet 2,5 mm:n puikoilla. Silmukoita oli alussa 100 ja lisäykset tein sileällä osuudella. Vielä eivät ole päässeet käyttöön, mutta varmaan tällä viikolla kuitenkin.    

Rivitalomme viereisellä omakotitaloalueella on erään talon postilaatikon vieressä itse tehty kyltti: Älä k…ta koiraasi pihatiellä. Sanamuotoa olisi voinut harkita, mutta asia tulee selväksi. Olen ollut hyvin tarkka, että ko. tienhaaran ohitan aina toiselta puolelta katua. Niin tein eilenkin blogikoiran kanssa lenkkeillessä. Tietysti blogikoiralle tuli tarve nostaa koipea juuri tämän talon kohdalla, MUTTA toisella puolella katua. Juuri kun blogikoira sai koipensa alas, vastapäisen talon ikkuna avautui ja mieshenkilö huusi jotenkin näin: ”Älä nyt h….tissä k…ta sitä koiraasi toisten ikkunan alla”. Ihan tarkka lainaus ei ole, koska olimme sen verran kaukana, että ääni ei kantanut kunnolla meille asti. Hämmästyin huudosta niin paljon, etten edes osannut vastata mitään. Jos meille ei olisi huudeltu mitään, olisin voinut jalalla potkaista lunta pissan päälle, mutta näin ollen jätin sen tekemättä. Jonkun matkan päässä pysähdyin juttelemaan tuttavan kanssa ja loppujen lopuksi oli naurussa pitelemistä, kun huutaja ilmestyi mökistään lapion kanssa ja kävi peittämässä blogikoiran pissat toiselta puolelta katua.

Eivät minustakaan koirien jätökset kinoksia kaunista, mutta jossakin niidenkin on tarpeensa tehtävä. Muuten tällä huutajalla on kissa, joka kulkee ulkona vapaana. Mutta joka tapauksessa paha olo tuostakin tapauksesta jäi.

Sitten vähän iloisimpiin asioihin. Ritva on antanut minulle tunnustusta. Kiitos Ritva; lähetän tunnustuksen ilman muuta takaisin sinulle.

Mahtavia blogeja on niin paljon, etten millään osaa valita, joten tämä on teille kaikille blogillisille kävijöille. Olkaa hyvät!