Huomenna olenkin jo lomalla. Ja todellakin, kun katsoo sääennustetta hellekausi alkaa olla huomisesta lähtien muisto vain.

Nuorisolle ja varsinkin M:lle säiden viileneminen taitaa olla helpotus, koska atooppisena siivoustyö pölyineen ja hikineen ei ole niitä parhaita ammatteja. Ihottuma on jo alkanut levitä. Samoin blogikoira odottelee säiden viilenemistä.

Tänään aamu alkoi taas hyvin, kun vein blogikoiraa lenkille. Koira haistoi vihollisensa ja alkoi haukkua. Jostain lähistöltä miesääni käski minun 'viedä sen koiran h:ttiin tai tulee turpiin'. Sieltä tuli myös muuta painokelvotonta tekstiä, mutta itse jatkoin matkaa. Onneksi blogikoirakin hiljeni. Kello oli kuitenkin yli seitsemän aamulla ja arkipäivä, joten mistään ihan aikaisesta aamusta ei ollut kyse. Mieli on vaan ollut hiukan apea koko päivän.

Käsityöt - kaikki lähes samassa jamassa kuin viimeisen pari viikkoa.

Tässä teille joka tapauksessa kesätoivotukset positiivareilta. Ehkä se aurinkokin näyttäytyy seuraavan kolmen viikon aikana.

Juuri palattiin naapurikaupungista, jossa oltiin katsastamassa pientä koiranpentua. Merkki on sama kuin blogikoiralla ja väritys samoin. Kyllä koiranpennut ovat suloisia! Mutta meille kyllä riittää tämä yksi; ei ole ollenkaan ikävä pentuajan jatkuvia matonpesupäivä.

Pitkin alkuvuotta laitoin kuvia lähiuimarannasta sekä talvella että keväällä. Laitan tähän nyt vielä kuvia tältä aamulta. Mikä ihana kesäaamu!

Sen verran lämmintä oli jo aamulla, että blogikoiralla oli jano.

Iltapäivällä  töiden jälkeen ranta olikin jo täynnä ihmisiä, kun kävimme pulahtamassa.

Siis nythän piti olla superhelteinen viikonloppu. Aamulla olikin vielä aurinkoista, mutta yhtäkkiä puolenpäivän jälkeen alkoi sataa.

Viikko on ollut aika tapahtumarikas. Esimerkiksi sekä J että M saivat kesätöitä. J jakaa paikallista valtalehteä ja M aloittaa siivoamisen maanantaina. J:tä käy kyllä sääliksi, koska herätys on joka aamu noin klo 2:00 ja työtä on kuusi päivää putkeen + 1 vapaapäivä. Vastaavaa hommaa hän teki jo vuonna 2006 ennen armeijaan menoa.

M sai neljän viikon siivouspestin, joten lomaa on senkin jälkeen vielä jäljellä. Hän joutuu vielä matkustamaan toiselle paikkakunnalle hommiin, mutta kyyti on onneksi järjestetty työnantajan puolelta. M:llekin saattaa aamu-unisena tehdä töihinlähtö tiukkaa, koska työnantajan pihassa on oltava jo puoli seitsemältä. 

Käsitöissä olen jatkanut reissulla alkanutta linjaa: neulotaan, puretaan ja taas neulotaan ja edelleen puretaan. Työn alla ovat nyt työkaverille 40-vuotislahjaksi kämmekkäät. Talvella töissä on niin kylmä, että hanskat ovat tarpeen, vaikka syntymäpäivä onkin nyt heinäkuussa.  

Koska olen kateellisena katsellut muiden kuvia puutarhoista ja koska minulla ei ole viherpeukaloa(kaan), laitan kuvan uusimmasta hankinnastani, ruusuliisasta. Elän toivossa, että se viihtyy vähän varjoisammalla talon etupuolella.

Perinteisesti minulla on tässä ollut uuden guinean liisa, mutta nyt kaupoista tai puutarhoilta en sitä löytänyt. Älkää sitten kovin tarkkaan katselko taustalla pilkottavia rikkaruohoja.

Juhannus on taas tältä vuodelta lähes ohitse. Oltiin jälleen Joutsassa vuokramökillä, jossa olemme viihtyneet aina tosi hyvin.

Sen verran otsikkoa pitää korjata, että ensimmäinen itse tehty joululahja. Kaupasta ostettiin jo heti viime joulun jälkeen yksi lahja.

Langan näihin sukkiin ostin pari vuotta sitten. Ensimmäisenä jouluna en ehtinyt tehdä niitä. Viime jouluna tein sukat lähes valmiiksi, mutta malli ei sittenkään miellyttänyt, joten jäivät antamatta. Kun muut kiireet hellittivät päätin sitten tehdä ne ajoissa valmiiksi.

Lankana näissä on Sisu. En erityisemmin pitänyt langasta; se tuntui jotenkin kovin kovalta ja takertui paljon puikkoihin (tähän tietysti osansa oli purkulangallakin).

Malli on Ullasta Saku-sukat. Sukat ovat luonnossa tummemman siniset.

Tämän enempää en laulusta osaakaan. Juhannus on kuitenkin tulossa, mutta säät eivät erikoisemmin taida suosia. Tuleepahan sitten tehtyä vaikka niitä käsitöitä:)

Joka tapauksessa oikein leppoisaa juhannusta teille kaikille täällä poikkeaville!

Tämä on muuten ruusu nimeltä juhannusmorsian ja kuva on kopioitu täältä.

Edelliseen kirjoitukseen lisään vielä, että J:n asunnossa oli kokolattiamatto, kun kerran Britanniassa ollaan, muualla paitsi kylpyhuoneessa. Siellä oli lautalattian päälle asennettu muovimatto. Miehen kanssa nukuttiin päät lähellä seinää, jossa vesiputket kulkivat ja epäillyttävästi sieltä kuului tiputusta. Taitaa olla aikamoinen kosteusvaurio muhimassa.

Anyway, J:n tentin jälkeen suunnattiin rautatieasemalle ja kohti Skotlantia. Määränpäänä oli Edinburgh. Matka kesti hiukan yli kolme tuntia. Siinä ehti katsella maisemia, jotka useimmiten näyttivät tältä.

mutta siellä näkyi myös näitä aika tavalla.

Juna pysähtyi myös surullisenkuuluisan Lockerbien kylän asemalla.

Edinburgh:ssa kävelimme rautatieasemalta hotelliin. Kaupunki on sen verran pieni, että keskustassa voi kävellä joka paikkaan. Hotellimme oli The Ballantrae Albany Hotel, joka oli pieni, mutta tosi mukava hotelli rauhallisella sivukadulla.

Ensimmäinen asia, joka pisti silmään oli kaupungin siisteys. Manchester ja ilmeisesti muutkin Keski-Englannin kaupungit ovat ulkoiselta olemukseltaan todella roskaisia ja nuhruisia. Tämä kuva on otettu hotellihuoneemme ikkunasta.

Tässä sitten hiukan sisäkuvia M:n ja J:n huoneesta.

Isoin yllätys kuitenkin oli, kun avasin yöpöydän laatikon ja siellä ei ollutkaan Uutta Testamenttia vaan tämä. Ensin ajattelimme, että joku on vain jättänyt sen sinne, mutta koska toisessakin huoneessa oli sama kirja, ilmeisesti ne kuuluivat huonevarustukseen.

Illalla lähdimme sitten syömään ja valitsimme italialaisen ravintolan, koska kukaan meistä ei ollut kiinnostunut Haggiksesta. 

Täällä sainkin sitten elämäni parhaan risoton. Lieneekö maku tullut villisienistä, joita annoksessa oli.

Seuraavana päivänä lähdimmekin tutustumaan vanhaan kaupunkiin ja Edinburghin linnaan.

Sinne päästäksemme piti ensin nousta portaita.

Portaiden jälkeen kaupunkiin päin katsottaessa näytti tältä.

Ja sitten itse linna:

Ja tietysti vartiosotilas:

Linnakierrokselle emme ostaneet lippuja, joten ihailimme linnaa vain niin pitkälle kuin pääsimme.

Linnalta jatkoimme vanhan kaupungin toiselle puolelle, katsomaan Greyfriars Bobbya.

Bobbyn tarinan voi lukea täältä. Kun ensi kerran luin Bobbystä, minulle tuli kyyneleet silmiin. Disney on ilmeisesti tehnyt aiheesta elokuvankin joskus 50-luvulla.

Bobbyn haudalle on edelleen tuotu kukkia.

Tässä on teksti lähempää.

Tässä on sitten pubi, josta Bobby kävi ruokansa hakemassa. Sisällä on kuvia elokuvasta. Siellä myös pidimme sadetta ja söimme vähäsen.

Matkalla Bobbyn luo ohitimme ravintolan, jossa ensimmäinen Harry Potter syntyi. Sisällä emme kuitenkaan käyneet.

Loppupäivä kuluikin muutamassa kaupassa käyden ja vähän hotellilla leväten. Illalla kävimme taas italialaisessa syömässä. Emme kuitenkaan samassa kuin edellisenä päivänä. Italialaisia ravintoloita vain tuntui olevan aika paljon kaupungissa.

Seuraavana päivänä juna kohti Manchesteriä lähtikin jo puolenpäivän aikaan, joten olimme jo iltapäivällä J:n asunnossa. Nuoriso halusi käydä vielä Manchesterin keskustassa ja mekin lähdimme mukaan. Teimme vielä viimeiset ostokset ja söimme nopeasti ja terveellisesti macissä ja KFC:ssä;) Loppuilta ja osa yötä kuluikin rattoisasti J:n huushollia pakaten.

Seuraavana päivänä J:llä oli vielä infotilaisuus ensi vuodesta puolilta päivin ja huoneiston lopputarkastus kello kahdelta. Me muut huhkimme hiki päässä, että saimme asunnon tyhjäksi ja mm. jääkaapin sulatettua ajoissa. Tarkastus meni läpi ja seuraavaksi ohjelmassa olikin painavien matkalaukkujen raahaaminen lentokentälle. Lentokentälle mennessä käytimmekin viimeisen kerran megaridereitamme.

Tällä kertaa kone oli ajoissa ja vaihtaessamme Frankfurtin lentokentällä ehdimme peräti ostaa jäätelöt. Kotimaassa olimme noin klo 1:20 lauantaiaamuna. Tällä kertaa 2 ensimmäistä matkalaukkua tulivat lähes ensimmäisinä, mutta kaksi muuta tuli lähes viimeisinä jonkin aikaa kestäneen tauon jälkeen. Emme tosin olleet huolissamme, koska meidän kanssamme olivat odottamassa mm. miehistön jäsenet. Kotona olimme noin kello kolme aamuyöllä. 

Käsitöitä ehdin tehdä lentokoneessa ja junassa, mutta sen minkä tein lähes kokonaan purin, kosken ollut tyytyväinen jälkeen. Joten niistä ei sen enempää. Neulelankoja näin vain Manchesterin John Lewis tavaratalossa.  Mutta Skotlannissa näin tällaisia lankoja:

Linnan lähellä pääsi tutustumaan toimivaan kutomoon.

Päätän matkaraporttini tähän ja lähden valmistautumaan huomiseen töihinlähtöön.

Terveisiä taas kerran Brittein saarilta. J:ltä loppui toinen lukukausi, viimeinen tentti oli tiistaina, ja menimme auttamaan muutossa. Apuamme tarvittiin siksi, että ensi lukuvuoden J vietttää Pietarissa ja tavaraa on vain kertynyt:)

Lähdimme sunnuntaina Lufthansalla ja menomatkalla vaihto oli Münchenissä. Lentomatkoja en odottanut erikoisella ilolla viimeaikaisten lentokoneturmien vuoksi. Niinpä sitten, tietysti, kone ei startannutkaan. Moottoreiden käynnistämiseen käytettävä laite ei toiminut. Kapteeni kuulutti moneen kertaan, ettei ko. laitetta käytetä kuin käynnistyksessä. Meillä oli Münchenissä 40 minuuttia aikaa vaihtaa konetta ja kuinka ollakaan kone lähti 40 minuuttia myöhässä. Matkalla se otti kiinni 20 minuuttia, mutta aikaa oli kuitenkin liian vähän. Koneessa kuulutettiin useampaan kertaan, että heillä on tiedossa jatkolennon tarpeessa olevat. Tämä piti todella paikkansa, koska Münchenissä meitä oli vastassa mies kyltin kera ja - tilataksi. Taksilla kiersimme ensin boarding-card tarkastukseen, sitten passintarkastukseen ja lopuksi vain meitä odottaneeseen lentokoneeseen. Pisteet tästä Lufthansalle! 

Perillä Manchesterissä olimme peräti 5 minuuttia etuajassa, mutta sitten totuus paljastui ja laukut olivat jääneet Müncheniin. Eipä siinä auttanut kuin käpötellä ulos odottavan J:n luo. Säästä vielä sen verran, että Helsinki-Vantaalta lähtiessä paistoi aurinko, Münchenissä paistoi aurinko ja Manchesterissä satoi. Se nyt tietysti oli odotettavissakin, kun kerran Englantiin matkustettiin :D

J:n kanssa matkattiin paikallisbussilla hänen opiskelija-asunnolleen. J neuvoi meitä ostamaan viikon voimassaolevan Megariderin, jolla sai matkustaa rajattomasti kahden bussifirman busseissa. Lippu maksoi 11 puntaa; kertamaksu Manchesterissa on 2,60.

Sunnuntai-iltana kävimme syömässä ranskalaisessa ravintolassa keskustassa ja samalla näimme mielenosoituksen noin iltakymmeneltä. Siinä osoitettiin mieltä kahta englantilaisten valitsemaa euroehdokasta vastaan. Näillä kahdella on erittäin rasistiset mielipiteet.

J:n asunto näytti ulkoapäin tältä:

J asui tuossa parvekkeen kohdalla. Ja tässä sisäänkäynti:

Koska ollaan Englannissa, sekoittavaa hanaa ei tunneta.

Ja suihku on omanlaisensa joka paikassa.

Tässä mallissa, jos käännät katkaisijaa kerran, tulee lämpimämpää vettä huonommalla paineella. Useamman kerran käännettäessä vesi on kylmempää, mutta paine hiukan nousee.

Maanantaina meidän piti antaa J:lle lukurauha; tämän lukuvuoden viimeinen tentti oli seuraavana päivänä. Hänen tosin piti ensin mennä kirjastoon lukemaan , mutta koska me poistuimme asunnosta suosiolla, hän jäi sinne lukemaan ja päivystämään kadonneita laukkujamme. Laukut saapuivatkin melkein heti sen jälkeen, kun olimme lähteneet.

Käyttelimme heti uusia Megaraidereitamme ja matkustimme ensimmäiseksi ManU-kauppaan.

Sieltä sitten jatkoimme samalla busilla M:n lempipaikkaan.

Pienoinen kattokruunu ja kuva sen alta..

Sain J:ltä äitienpäivälahjan vähän myöhässä.

ja sen saattoi käyttää ainoastaa Trafford centre:ssä, koska muualla Manchesterissä ei ollut ko. tavarataloa. Lahjakortin sain juuri sinne, koska siellä on takuuvarmasti lankaosasto. Ostin sitten samaa lankaa, jota J ja M toivat minulle tuliaisiksi Lontoosta.

Kun M oli shoppaillut tarpeeksi (=rahat loppu), lähdimme taas kerran bussilla takaisin J:n asunnolle, mutta koukkasime vielä J:tä lähimmän ostoskeskuksen kautta. Minun piti ensin odottaa muita bussipysäkillä, mutta osoittautuikin, etä punnat olivat minulla, joten minut soitettiin hätiin. Meillä oli tarkoitus maanantaina syödä J:n asunnolla, joten sinne hankimme ruokatarvikkeita. Mies kävi ostamassa pihvit lihatiskiltä ja me muut ostimme vettä yms. tykötarpeita. 

Mies paistoi hyvät pihvit ja syödessämme J sattui kysymään, mistäpäin kauppaa lihat oli otettu. Selvisikin, että mies oli hankkinut lihat oikealta lihatiskiltä, joka nyt vaan sattui olemaan Halal-tiski. Joten me sitten söimme oikeaoppista islamilaista naudanlihaa.

Seuraavana päivänä oli J:n tentti ja sen jälkeen jatkoimme eteenpäin, mutta siitä myöhemmin.

Kuten kuvista on käynyt ilmi, blogikoira on paimentavaa rotua. Ja koska paikallinen rotuyhdistys järjesti paimennustapahtuman, lähdimme tietysti innolla mukaan. Totta puhuen epäilimme kyllä, että blogikoira lähtee karkuun heti lammasaitaukseen astuttuaan.

Tässä ensin vähän tutustutaan hihnan kanssa paikkoihin.

Tässä tutustutaan lampaisiin jo vähän lähemmin.

Ja tätä emme olisi ikinä uskoneet: blogikoira tajusi heti homman idea.

No, menkääns nyt siitä...

Ilmeisesti kokemus tuo varmuutta, koska blogikoira oli porukan iäkkäin, mutta hoiti hommansa kuin olisi ennenkin sitä tehnyt. Ja mehän olimme tosi ylpeitä! Tosin blogikoira on meille kallis, vaikkei se olisi paimentanut askeltakaan.

Tänään olin paljon paremmalla tuulellla kuin eilen ja aina vaan mieli parani, kun tulin kotiin. Kristiina, jolle lähettelin SNY-paketteja, oli muistanut minua paketilla.

Aivan ihana (itse tehty?) muistikirja ja silmukkamerkkejä. Pari ideaa tuli heti mieleen, mihin voisin kirjaa käyttää, mutta nyt ensin vain ihailen sitä. Sopii muuten loistavasti yhteen upouuden muumimukini kanssa:) Ja Kristiina silmukkamerkkejä ei koskaan ole liikaa. Näille löytyy käyttöä ihan varmasti. KIITOS paljon upeasta paketista! Sinulle oli mukava lähetellä paketteja:)

Vanha kansa sanoo, ettei kahta kolmannetta, joten odotan mielenkiinnolla huomista töistä kotiutumista:D

Tänään töistä tullessa olin aika pahalla päällä. Eteisessä oli kuitenkin minua odottamassa paketti. Vielä olivat SNY-jutut sen verran tuoreessa muistissa, että se piti oikein nopeasti avata. Muistin vasta sitten, että SNYhän on jo ohi! Joka tapauksessa paketista löytyi kaikkea ihanaa:

Nämä kaikki olivat paketissa ja minä vain katselin niitä ihmeissäni, kunnes vihdoin tajusin lukea kortin.

Jossu ja Susu olivat lähettäneet minulle paketin, vähän myöhässä olevan synttärilahjan. Kun olin lukenut kortin, minulle tuli tippa silmään (M ja mies voivat todistaa). Kiitos teille tuhannesti, miten olenkaan ansainnut noin ihania ystäviä!!! Kai minä sitten hankin tuplavahvat lasit ja aloitan ristipisto-opiskelut. Onhan blogikoira toki saatava seinälle:) Puikkokoteloa minulla ei vielä olekaan, joten tarpeeseen tuli. Voinkin sitten sujauttaa sen käsityöpussiini, joka muuten on kokoaikaisessa käytössä. Ja toiset Knit Pro puikot, ensimmäiset ovat lempipuikkoni, mutta nyt voin neuloa niillä paksumpiakin lankoja. KIITOS Susu ja Jossu!