Ritvan kanssa sovittiin keskinäisestä vaihdosta. Hän teki minulle kortteja ja minun pitäisi vähän neuloa. Ritva toimi nopeasti ja kortit tulivat jo toissapäivänä. Ja mitä kortteja, katsokaa itse!

Kiitos Ritva, nämä ovat niin ihania!  

Vähän aikaa sitten M pyysi minua neulomaan pehmeät sukat. Pehmeillä sukilla hän tarkoittaa Austermann Step aloe vera -sukkia. Ja kuinka ollakaan varastoista sattui löytymään pari kerää, joista M sai valita haluamansa. Langan värien mukaan valikoitui malliksi Strawberry Field -sukat Ullasta.

Tykkäsin mallista. Sukat edistyivät joutuisasti, koska mallin oppi helposti ulkoa, mutta siihen ei kyllästynyt. Ainostaan kärjen tein omalla tavallani, koska sana silmukointi puristaa tuskanhien otsalle. 

Viime kirjoituksesta on jälleen aikaa ja rutkasti. Tänä aikaina loputkin lumet saivat kyytiä ja tulppaanit ja narsissit puskevat vartta. Vappuna ei kumma kyllä satanut räntää tai mitään muutakaan. Meillä viimeisteltiin remonttia. Vaatehuone tyhjennettiin ja maalattiin ja sitten ylimääräiset vaatteet kiikutettiin keräykseen. Ja nyt meillä on erittäin siisti vaatehuone, mutta kuvaa ei tipu, koska langat ovat siellä ja niiden määrä saa jäädä arvoitukseksi.

Pari valmistunutta käsityötä olen saanut valmiiksi ja peräti kuvatuksikin. Ensin valmistui äitienpäivälahja. Äiti tarvitsee aika paljon nenäliinoja, joten tein yöpöydän välikköön sopivat suojuksen. Vähän isomman tein kaverille joululahjaksi. Kukka näissä on eri samoin koristeväritys. Sininen on äidin lempiväri.

Valkoinen lanka on Kotiväkeä ja sininen virkkauslankaa. Ja ideahan on lainattu Annelilta.

Vaatehuonetta siivotessani löysin pari vuotta sitten Tallinnasta ostetut pellavalankakerät, Katia lino 100%. Ilmeisesti olin hankkinut kerät tiskirättikokeilua varten. Mutta ravelryssä seikkaillessani huomasin jonkun tehneet ko. langasta Anniksen ja kaksi kerääni riittäisi siihen reilusti. 

Pellavalanka oli kovaa neuloa, mutta jotenkin kuitenkin tykkäsin materiaalista. Lopuksi pesin huivin villapesussa ja pingotin. 

Värikin on kuvassa lähes kohdillaan, sinivioletti. Niin ja nypytkin tein - virkkuukoukulla:) 

Jo jonkin aikaa sitten sain Pirenalta tunnustuksen.

Tunnustus tulisi jakaa eteenpäin pitkäaikaisille blogituttavuuksille ja kävinkin etsimässä blogin alkuaikojen kommentteja. Muutama on pysynyt mukana ihan alkuajoista lähtien, mutten kuitenkaan jaa tunnustusta eteenpäin, koska kaikki blogitutut eivät halua saada tunnustuksia. Laitan tähän kuitenkin muutaman blogin ja he voivat halutessaan napata tunnustuksen mukaansa.

Hepsi

Seijasisko

Tuulis

Intsu

Meillä elellään jälleen keskellä remonttia. Nyt on vuorossa miehen ja minun makuuhuone. Jo tänne muutettaessa oli selvää, että huone remontoidaan, mutta vasta nyt saimme sen aikaiseksi. Huoneessa uusittiin kaikki pinnat. Huonekalujakin pitäisi uusia, mutta ne hankitaan sitten joskus, kun budjetti sallii:)

Tässä tulee pari kuvaa päätyseinän tapetista ja seinämaalista, jonka nimi on herkkusieni:DD

Ja se herkkusieni:

Päätän nyt sisustusblogini tällä kertaa tähän.

Kun edellisessä kirjoituksessa esitelty liivi valmistui, Puroa jäi aika tavalla tähteeksi. Tähän hätään en keksinyt muuta itseltäni puuttuvaa kuin säärystimet. Ja tein ne vanhalla tutulla mallilla. Näitähän neuloin jo pari kappaletta syksyllä lahjaksi.

Näidenkin jälkeen Puroa jäi vielä, mutta nyt haluan tehdä jotain aivan muuta.

Jkin kotiutui aprillipäivänä. Kotona hän viihtyi pari päivää ja jatkoi sitten kaverinsa luokse Kanadaan, Montrealiin. Tällä hetkellä hän on jo kotiutunut Kanadastakin ja aikoo nyt pysyä paikallaan - ainakin pari viikkoa:D 

Hyvää pääsiäisenjatkoa kaikille!

Tuntuu, ettei täällä ole tapahtunut yhtikäs mitään, ainakaan mitään kirjoittamisen arvoista. Mutta kävin sentään pyörähtämässä Kissojen yössä ja tapasin siellä Tellun. Samana iltana kävin kuuntelemassa bluesia paikallisilla festivaaleilla. Ja seuraavalla viikolla olimme miehen kanssa todistamassa Lahden Pelicansin nousukiitoa. Viimeinen Kärppäpeli oli huikea jännitysnäytelmä ja jäähallin tunnelma haki vertaistaan.

Kun Novitan Puro-lanka tuli markkinoille, ostin sitä villatakillisen. Mutta loppujen lopuksi villatakin malli ei miellyttänytkään enää ja langat jäivät odottamaan aikaa parempaa. Sitten löysin Novita Talvi 2009 -lehdestä mallin 36, neulottu naisten isokauluksinen tunika. Joten sitä olen väkertänyt viime viikot ja olen saanut valmiiksikin:DD

Lanka on nimeltään jäätynyt karpalo. 

Tunikasta tuli hiukan liian vartalonmyötäinen, mutta luultavasti se kuitenkin venyy käytössä ja asia korjaantuu sillä:)

Kiitoksia kaikille onnittelijoille ja muillekin kommentoijille! Kiitosta tulee jaettua aivan turhan harvoin.

Kuten otsikosta jälleen saattaa arvata, koneeni on palautunut takuukorjauksesta uudella kiintolevyllä varustettuna. Alkuillan olen antanut sen asentua rauhassa ja sitten hiukan aktiivisemmin olen asennellut virustorjuntaa yms. Muut kiintolevyn mukana kadonneet sovellukset laittelen myöhemmin kuntoon.

Edellisessä kirjoituksessa esittelin lahjalankojani ja taisin jo mainitakin jotain röyhelöhuivista. Joka tapauksessa parissa illassa neuloin Frillasta huivin.

Tämä sateenkaarihuivi lähti viikonloppuna kummitytön porukan mukana Tampereelle.

Olen myös löytänyt lankavarastostani lisää Fabelia. Sitä löytyi peräti 3 kerää. Tästä runsaasta määrästä innostuneena aloitin varpaista sukat, joihin pyrin käyttämään langan mahdollisimman tarkkaan. Fabel tuntuu olevan riittoisaa lankaa ja sain aikaiseksi peräti polvisukat. Malli on aivan perustavis 4o ja 4n. Varressa lisäilin silmukoita joka 10. kerros.

Kuva on aivan kaamea, mutta itseotettu kuva omista jaloista ei kertakaikkiaan aina onnistu edes välttävästi.

Joten aina ei voi onnistua ei edes joka kerta. 

Viime viikon alkupuolella tuli taas lisää vuosia mittariin. Tänä vuonna sain jälleen neuleaiheisia lahjoja.

Mieheltä:

Muutamaa viikkoa aikaisemmin oli paikallislehdessä kirjan esittely ja silloin vihjaisin, että olisi kiva synttärilahja. Hyvin oli kuunneltu:)

Kaverilta:

En ollut aikonut neuloa röyhelöhuivia, mutta pakkohan se oli, kun kerran sain lankaakin:)

Nämä eivät ole enää synttärilahja, vaan ostin ne murmanskilaisesta lankakaupasta. 

Langassa taisi olla villaa 52% ja akryyliä 48% tai sitten toisinpäin. Langassa ihastuin väriin, joka oikeasti on vihreämpi kuin kuvassa. 

Ja sitten seuraavalla kerralla voi olla jotain valmistunuttakin.

Kuten viime kesänä kirjoittelin J valmistui Manchesterin yliopistosta. Hän ei halunnut aloittaa maisteriopintojaan ennen kuin oli parannellut venäjän kielen taitoaan. Jotta kieltä oppii kunnolla, pitää oikeastaan oleskella ko. maassa, joten J hommasi itselleen puolen vuoden harjoittelupaikan Venäjällä - Murmanskissa. Hän aloitti lokakuun alkupuolella ja lopettaa maaliskuun loppuun. Jouluna hänellä oli parin viikon loma.

Murmansk ei ole sellainen paikka, jonne pyrähdetään viikonloppumatkalle noin vain. Venäjälle yleensäkin pitää olla viisumi, mutta vuosiviisumin haltijat pääsevät esim. Pietariin aika vaivattomasti.

Murmanskiin pääsee:

- lentämällä Pietarin kautta
- junalla Pietarin kautta
- lento Ivaloon + bussi (= paku)
- junalla Rovaniemelle + bussi (oikea bussi Ivaloon ja sieltä em. paku)
- omalla autolla ihan miten haluaa

Kun suunnittelimme matkaa, ensimmäisinä putosivat venäläiset lentoyhtiöt listalta. Samoihin aikoihin niitä taisi pudota myös taivaalta. Allegro Pietariin olisi ollut ihan hyvä vaihtoehto, mutta jatkoyhteys Murmanskiin olisi kestänyt 26h. Samoin Rovaniemelle olisi pitänyt käyttää yöjunaa ja istua ensin bussissa useampi tunti ja vaihtaa sitten Ivalossa venäläiseen
pakettiautoon. Ja oma autokaan ei oikein tuntunut hyvältä vaihtoehdolta. Joten lopuksi meille jäi vaihtoehdoksi lentää Ivaloon ja jatkaa sieltä pakettiautolla loppumatka. Finnairin skandinavian ja kotimaan alennuslennot tulivat myös samaan aikaan myyntiin, joten lentoliput olivat valmiina. Pakettiauto ei tuntunut edelleenkään hyvältä vaihtoehdolta, joten kun J:ltä
kuulin, että venäläinen taksi on myös mahdollinen eikä edes hirveän paljon kalliimpi kuin kolmen hengen pakettiautomatka, pyysin J:tä  hankkimaan meille taksin. Luotettavasta taksista hän sai vinkin työpaikaltaan. Hinnoista sen verran, että pakettiauto olisi maksanut 50€/hlö/suunta = 300€ ja taksi 340€ kokonaisuudessan. Sitä paitsi pakettiauto lähtee Ivalon linja-autoasemalta ja taksi haki ja toi meidät lentokentälle, joten luultavasti erotus olisi mennyt taksikuluihin Ivalossa.

Hieman jännittyneinä nousimme perjantaina koneeseen ja 1,5 tunnin päästä astelimme Ivalon terminaaliin, jossa meitä oli vastassa vanhempi herrasmies kyltin kanssa.

Nopeasti ilmeni, että hän puhui hyvin englantia ja matka tuntemattomaan saattoi alkaa. Raja-Joosepin raja-asemalle saavuimme noin tunnin kuluttua eikä sen paremmin Suomen kuin Venäjänkään puolella ollut mitään vaikeuksia rajanylityksessä. Sen jälkeen meillä oli vain jäinen tie, jossa vastaantulijoita oli todella harvassa eikä lainkaan asutusta. Onneksi vastaantulijoita ei ollut paljoa, koska kuskimme päästeli hyvää vauhtia (100 - 120 km/h). Perillä olimme noin 4,5h:n kuluttua lentokoneen laskeutumisesta.

J:n asunto on valmiiksi kalustettu vuokrakaksio Murmanskin pohjoisosassa.

Tässä kuvaa J:n rappukäytävän ulko-ovesta.

Ja tästä mennään sisään J:n asuntoon:

J oli laittanut ruoat meille valmiiksi. Koko menu sisälsi myös jälkiruoan ja oli todella maittavaa. Kiitokset vielä<3

Kalusteita asunnossa on riittävästi ja taitavat olla 70-luvulla hankittuja.

Lauantaina lähdimme tutustumaan kaupunkiin. Julkinen liikenne toimii Murmanskissa samoin kuin muuallakin Venäjällä todella hyvin, mutta kaikki bussit yms. ovat aina tupaten täynnä. Niinpä mekin ahdoimme itsemme johdinbussiin ja annoimme kuljettaa itsemme keskustaan. Keskusta ei ole kovin suuri, mutta sieltä löytyy keskusaukio, josta lähtee pääkatu Prospekt Lenina. Tämän varrelta tai läheisyydestä löytyvät parhaimmat kaupat ja ravintolat. Muuten sitten kaupunki käsittääkin lähinnä vain lähiöitä.

Yleiskuvia:

Rautatieasema:

Kaupungista löytyy myös suomalaisvaikutteita:

:DDD

Keskusaukio:

Uudenvuodenkuusen vieressä oleva hotelli on ollut remontissa useamman vuoden ja loppujen lopuksi rempparahat kavallettiin, joten valmistumisesta ei enää ole tietoa.

Illalla kävimme syömässä keskusaukion lähellä sijaitsevassa ravintola Toppo:ssa (suom. Torro). Ruoka oli hyvää ja palvelu englanninkielistä, mikä ei todellakaan ole itsestäänselvää Murmanskissa.

Ravintolassa oli oma erikoisuus, alkukeitto, joka kuului annoksen hintaan. Tällä kertaa saimme sienikeittoa.

Sunnuntaina lähdimme rämpimään kunnon lumisateeseen. Bussilla pääsimme puoleen väliin mäkeä, jonka huipulla seisoi ylväästi Tuntematon Sotilas. Murmansk on yksi Venäjän (Neuvostoliiton) sankarikaupungeista  ja patsas ilmentää ko. titteliä. Valitettavasti lumisade oli niin sakea, ettei vuonolle nähnyt hyvin. Mäeltä maisemat olisivat olleet huikeat.

Aljosha:

Tässä lukee jotakin Neuvostoliiton napapiirin puolustajille:

Ja ne sankarikaupungit:

Patsastelun jälkeen käväisimme blineillä, jotka olivatkin todella hyviä. Loput tuliaiset ja J:lle vähän jääkaapin täytettä ostimme myös samalla reissulla.

Kun olimme vieneet ostokset J:n asunnolle, lähdimme syömään ravintolaan nimeltä Fusion, joka oli myös em. pääkadun varrella. Ruoka oli hyvää, mutta paikasta en kovasti pitänyt tupakansavun ja tyylin vuoksi. Se oli enemmän baari, josta sai ruokaa kuin ruokaravintola.

Maanantaiaamu sujuikin sitten pakatessa ja taksia odotellessa. Tasan kello 12.00 taksi oli pihassa ja pitkä kotimatka saattoi alkaa. Kaupunkialueen jälkeen kuskimme ajeli jälleen reipasta vauhtia eikä kummassakaan tullissa tarvinnut viipyä pitkään. Suomen puolella tiellä tallusteli muutama poro.

Maisemia Suomen puolella:

Ivalossa kävimme lounaalla ravintola Kultahipussa. Kuskimme halusi välttämättä odottaa ja viedä meidät perille lentokentälle saakka. Kävi hän sentään kaupassa eikä meillä kulunut pitkään lounaalla, koska kaikki oli valmiina seisovassa pöydässä. Kuskimme jatkoi Norjan kautta Murmanskiin ja me jäimme kentälle valmistautumaan kolmen tunnin odotteluun. Ivalon kenttä on tosi hiljainen. Olimme pari tuntia ainoat asiakkaat ja näimme vilaukselta pari  henkilökunnan jäsentä. Koneessa oli porukkaa vain kourallinen ja siksi meille kaikille jäi tilaa katsoa upeaa valoshowta taivaalla (koneen kapteenin termi). Avuliaasti henkilökunta sammutti koneen sisävalot ja siten näin minäkin elämäni ensimmäiset revontulet.

M ystävällisesti lainasi konettaan ja pääsin tekemään valmistumispostauksen. Siis jotain on jopa valmistunut. 

Loppukesästä luulin tekeväni kummitytölle hatun, mutta kokomääritys meni pieleen ja hatusta tulikin pikkusiskon omaisuutta. Lupasin sitten virkata kummitytölle uuden. Nyt uusi on sitten valmis ja perillä.

Tuo Ikea-kulho näyttää ihan nenältä:) Lankana on Novitan Luxus Cotton ja koukkuna 2,5mm.

M taitaa tarvita konetta ja blogikoira lenkkiä, joten postaus päättyy tähän.

Kone olikin pahemmin rikki kuin luulinkaan. Siitä on kiintolevy hajalla. Onneksi korjaus menee takuuseen, mutta tunnetusti takuukorjaukset eivät ole kovin nopeita.

Päivittelen, jos saan konetta välillä lainaksi.